Kunnioitamme historiaa ja katsomme tulevaisuuteen – Uukuniemen herätys

Uukuniemen herätyksen, joka tunnetaan myös uukuniemeläisyytenä,  juuret ovat 1900-luvun alussa unissasaarnaaja Helena Konttisen (1871-1916) ympärille Jaakkimassa puhjenneessa hurmoksellisessa herätyksessä.  Helena Konttisen elokuisista tilipäivistä muodostui Uukuniemen herätyksen identiteetin kannalta kokoava juhlainstituutio, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Uukuniemen Parikanniemen jäätyä luovutetulle alueelle Karjalaan juhlat jatkuivat Saarella vuodesta 1946 alkaen.

Uukuniemen Herätys oli vähän organisoitunut maallikkoliike, joka löysi varhaisessa vaiheessa toiminnalleen esikuvan 1900-luvun alun voimakkaasta sisälähetystyöstä.  Kirkollisessa sisälähetystyössä kiinnitettiin erityistä huomiota ihmisten uskonelämän uudistamiseen ja vähäosaisten auttamiseen. Uukuniemen herätyksen piirissä sisälähetysinnostus johti orpokodin perustamiseen Uukuniemen Parikanniemeen vuonna 1915 ja vahvaan maallikkojohtoiseen evankelioivaan seuratoimintaan.

Parikanniemen orpokodin toimintaa johti vuonna 1917 perustettu Parikanniemen orpokodin kannatusyhdistys, joka muuttui vuonna 1939 järjestyneemmäksi Parikanniemen orpokotiyhdistykseksi (nykyisin Parikanniemen ystävät ry). Parikanniemen orpokotiyhdistyksen pohjalta syntyi vuonna 1967 Parikanniemisäätiö jatkamaan Uukuniemen herätyksen perintöä. Luovutettuun Karjalaan jääneen orpokodin toimintaa jatkamaan perustettiin Ristiinaan orpokoti vuonna 1949. Nykyään se tunnetaan Parikanniemen lastenkotina.
 

Helena Konttinen

Helena Konttinen

Uukuniemellä syntynyt unissasaarnaaja Helena Konttinen os. Eronen (1871-1916) oli Jaakkimassa 1900-luvun alussa puhjenneen hurmoksellisen herätyksen keskeinen vaikuttaja.  Hän oli viimeisiä suuria hahmoja siinä pitkässä naisekstaatikkojen ketjussa, jonka alkupää oli 1700-luvulla Länsi-Suomen rukoilevaisuuden alkuvaiheissa. Helena Konttisen hengellinen ahdistus purkautui voimakkaina ekstaattisina näkyinä poliittis-yhteiskunnallisten levottomuuksien vuonna 1905.

Helena Konttinen toiminnassa yhdistyivät monille ekstaatikoille ominaiset piirteet: horroksessa saarnaaminen, kehotusten jakaminen kuulijoille, näkyjen näkeminen ja parantaminen. Hänen selvännäkijän kykynsä tehostivat usein pari tuntia kestäneitä saarnoja, joita kuulemaan tultiin yli säätyrajojen. Helena Konttinen nousi pian hengellisen auktoriteetin asemaan paikallisesti. Poikkeuksellista hänen hurmoksellisessa toiminnassaan oli sen pitkäkestoisuus. Helena Konttinen ehti saarnata hieman yli kymmenen vuotta. Hänen ympärilleen muotoutuneen herätyksen jatkon kannalta oli merkittävää, että toiminta institutionaalistui tiettyihin muotoihin.

Horrossaarnaajien kutsumukseen liittyvä kärsimys sai Helena Konttisella muotonsa elokuun ”vaihetuspäivinä”, tilipäivinä, jolloin hän teki ankaraa tiliä vuoden aikana tekemistään laiminlyönneistä ja salaisista synneistä. Hän sai horrostilassa ohjeet pakkomielteen omaiseen itseruoskintaan, joka merkitsi sekä ulkoisia rangaistuksia että fyysisiä vaivoja. Tilipäivät merkitsivät herätyksen vuotuisen keskeisen juhlainstituution syntyä. Elokuussa järjestetyt orpokotijuhlat olivat ensin luovutettuun Karjalaan jääneessä Uukuniemen Parikanniemessä, toisen maailmansodan alueluovutusten jälkeen Saaren kirkolla.

Helena Konttisesta kirjoitetut kirjat Eräs meidän ajan profeetta ja Karjalan naisprofeettatekivät häntä myöhemmin laajemmin tunnetuksi ja levittivät hänen sanomaansa. Uukuniemeläisyytenä tunnettu herätys muotoutui hänen perintönsä pohjalle.

Helena Konttinen Nukarilla